It's wonderful, it's wonderful! tam di daa...

Sain sitten muitakin huomauttelemaan kirjotusvirheistä... siis oikea muoto on: Arrivederci! Kyl mä sen tiesinki.
Ollaan tällä hetkellä jo Marseillessa mutta kerronpas ensin, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Lähdettiin siis Roomasta Pisaan. Yllättäen.
Saavuimme rautatieasemalle ja kartan saatuamme kätösiimme, lähdimme etsimään hostellia. Oltiin sen hostellin sijainti katseltu jo valmiiksi netistä, mutta sinne pääseminen ei ollutkaan ihan helppoa. Meidän piti nimittäin päästä rautatien toiselle puolelle. Me seisoimme oikealla kadulla seurailemassa talojan numeroita ja huomasimme, ettemme pääsekään jatkamaan katua pitkin eteenpäin, koska se samainen rautatie meni tien poikki, eikä siitä päässyt kulkemaan. Meidän piti tehdä ainakin kolmen kilometrin lenkki päästäksemme siihen muutaman metrin päähän.
Kamala nälkä murisi vatsassa, aurinko häikäisi joka suunnasta ja rinkka painoi kummankin matkalaisen kiusaksi, kun vihdoin saavuimme hostellin portille. Soittelimme portissa olevaan numeroon ja saimme kuulla kaikkien huoneiden olevan täynnä. Vähän ketutti.
Jäätiin vielä seisoskelemaan kadulle ja miettimään seuraavaa suunnitelmaa. Ei vaan jaksettu jatkaa ihan heti. Paikalle kurvasi skootterinainen! Nainen kysyi meiltä, etsimmekö hostellia ja kerroimme hänelle koettelemuksistamme. Saimme kuulla, että nainen omisti tavoittelemamme hostellin; joka siis oli täynnä. Hän mietti hetken ja kysyi tahtoisimmeko yöpyä hänen ystävänsä hotellissa... No joo! Kaiken lisäksi nainen tarjosi meille autokyydin! Ei siis tarvinnut kävellä enää. Luksusta :)
Pisassa viihdyimme erinomaisesti alun koettelemuksen jälkeen. Nyt tulee tunnustus: Me varasimme hotellin vain yhdeksi yöksi... meillä ei siis ollut toisena yönämme minkäänlaista yöpaikkaa. Heitimme rinkat rautatieaseman matkatavarasäilöön ja lähdimme tutustumaan öiseen Pisaan. Pakko sanoa, että kalteva torni on huomattavasti hienompi kokemus hiukan ennen puoltayötä, kuin päivällä turistiaikaan.
Sattuipa niinkin, että Pisassa oli jonkin sortin musiikkitapahtuma sinä yönä. Jäimme istuskelemaan sillan kaiteelle kuuntelemaan ja ihmettelemään italialaisten ja suomalaisten suurta kulttuurieroa. Paikalla oli helposti satoja ihmisiä, mutta näimme korkeintaan kaksi humalaista, roskat kerääntyivät roskiksiin tai ainakin niiden ympärille ja tunnelma oli iloinen ja rauhallinen ilman riehumisia. Hankala selittää.
Italialaisiin on helppo tutustua. Saimme taas uusia tuttavuuksia, joten ei tarvinnutkaan nukkua taivasalla. Uudet ystävämme tarjosivat meille yösijan. (Kiva aamulla ekana kuulla suoraa kettuilua: Do you want tequila? ja Iikku vaan nauraa vieressä) Kiitoksia :)

Pisan juhlien jälkeen ajateltiin suunnistaa kohti Firenzeä! Hah haa... Firenze on kaunis, ihana, suuri, ihmeellinen, jännittävä ja olimme siellä vain tunnin. Ei me tykättykään. Lähettiin seuraavalla junalla takasin Pisaan huonon ilman takia. Nukuttiin koko päivä hotellissa (huom! varattiin huone!) ja lähdettiin illalla viettämään juhannusta. Italialaisilla oli hankaluuksia ymmärtää, että pimeässä ja kylmässä Suomessa on myös valoa vuorokauden ympäri.
Tavattiin siis taas lisää italialaisia :) Seurallista porukkaa vaikka eivät ihan kunnolla englantia puhuneetkaan. (Pisa äännetään englanniks Phaisa, Giacomon mukaan.)

Hengailtiin seuraava päivä Pisassa ja lähdettiin illemmalla kohti Marseillea. Suoraa junayhteyttä ei ollut; joten jouduttiin viettämään tunnin verran Ventimiglian pikkukaupungissa Ranskan ja Italian rajalla (sinne on muuten pakko päästä joskus pidemmäks aikaa... ihana) ja vielä jossain helkutin Nizzassa kuus tuntia! Aivan kamalaa istuskella muutama tunti sunnuntaiyönä kadun kulmassa kuuntelemassa jazzia. Eli aivan ihanaa :)
Nizzassa oli siis vähän suurempi tapahtuma menossa. Me jäätiin kuuntelemaan jazz-bändiä, mutta hiukan kauempana oli isot teknobileet ja muuta häppeninkiä.
Siinä istuskellessamme tutustuttiin toisiin maailmanmatkaajiin. Tosin toinen tyttö oli ranskalainen, mut toinen oli Venezuelasta... ei muuten kysytty ees nimiä. Mukavia tyttöjä.
Aamukuudelta lähti juna Marseilleen asti ja täällä sitä nytkin ollaan. Ranta on liian kaukana meille väsyneille matkailijoille, joiden vuorokausirytmi on jo täysin sekaisin joten olemme kierrelleet vain lähinurkkia. Huomenna suuntaamme jo kohti Pariisia. Aamulla ehtii vielä katsastaa ainakin se boulangerie (osaan ääntääkki sen; bulaansherii) (leipomo)! :)

Tulipas taas selkee teksi... Paljon on tapahtunut, muttei niitä kaikkea osaa tänne kirjoitella. Iikkukin on kohta nukahtamassa tohon viereen (se meinaa kipeeks tulla), joten taidetaan suoriutua hotellia kohti, joka muuten on melkeinpä halvin tähan mennessä... toivottavasti siel ei oo ötököitä, niinku Pisan hotellissa (Sillon Iikku vähän, siis vähän kiljahti).

Jatkakaapa blogin seurailua ja kertoilkaa Suomen tapahtumista! Mulla ainakin alkaa tulla jo ikävä... Reilipassia 7 päivää jäljellä!
Heippa!

<3: Tuuli


PS Melekeen kipia paatti viela hiukan sammutella sen yhden pikkuneidin tiedonjanoa, etta kerkiaa taas juosta hiukan lisaa:

Koska Iikku tulis pois sieltä Roomasta?
- Iikku tuli jo pois Roomasta, mutta kylla Iikku tulee kaymaan teilla ennen synttareita (saako manskikoita?).

Tuleeko se juna sitten meidän Helsinkiin?
- Juna ei tule Helsinkiin, mutta laiva tulee. Laiva tulee Voltin Helsinkiin, kun Iikku ei tieda missa on Miina-Liisan Helsinki.

Miks Iikulla ei oo omaa Helsinkiä? Miksi?
- Koska Iikku ei ole tarpeeksi rikas. Mutta Iikulla on saippuakuplapullo, joka pitaa avata kesalla ja jonka tyhjentamisessa Iikku tarvii hiukan apua!

Syökö ne sitten aina välipalaksi jäkskiä ja oikeeksi ruuaksi pizzaa?
- Melkein aina. Mutta valilla myos spagettia ja jalkkariksi sellasta tiramisua (Hah, siinahan selitatte mita on tiramisu. Khih!).

Miksi Mario ja Luigi ei oo tätejä?
- Mario ja Luigi eivat ole tateja (kai), vaikka Mariolla onkin pitka ja kihara tukka. Ne nyt vaan sattuu olemaan setia. Ja silla sipuli?

Miks Pisa ei oo siellä Roomassa?
- Koska Pisa ja Rooma on eri kaupunkeja. Vahan niinkuin Sooparintie ja Karjalankatu on eri paikoissa. Tai Halsinki ja Kauhajoki. Ja Pisa on paljon pienempi kuin Rooma, ihan niinkuin Kauhajoki on tosi tosi tosi paljo pienempi kuin Helsinki.

Mutta nyt Iikku juoksee hurjaa hurjaa vauhtia nukkumaan, etta paasee joskus kotiinkin ja sitten sinne Kokonkylaan hiukan kummittelemaan! Ciao!