Mamma mia, tättähäärä ja läski pulu!

Iltoja taas, ihmiset!

Ja kiitoskumarrukset aivan mahtavista kommenteista, vaikka muut meita vahan tuijotteleekin. Kone kun on tassa hostellin kaytavalla reseptionin vieressa (missa on myos nelja silmaniloa - ai etta me osataan valita parhaat junat ja hostellit!). Eli nyt siis siela ikuisessa Roomassa, minne kaikki tiet vievat. Aikataulut nimittain aikaistuivat paivan verran siita syysta, etta;

Wien - ihan h*mmetin kallis kaupunki! Hostelliyosta sai pulittaa 23 e per henki ja se kasitti vain yhden yon. Siisti paikka jossa ilmainen netti ja mahtavat oleskelu- ja keittiotilat (joita me ei kaytetty seuraavassa lauseesssa olevasta tunnustuksesta johtuen). Kylla, tunnustamme olleemme hostellittomia viela tunnin edellisen blogitekstijulkaisun jalkeen. Mutta mikas siina hikipaissa kavellessa. Ja nytpa ainakin tiedetaan, minka nakoinen on oikea maksullinen nainen. HUI!

Mutta siis, ihan mukava kaupunki ottaen huomioon kaikkien kauppojen ym olleen suljettuja. Itavallassa kun sattui olemaan jonkin sortin kansallinen pyhapaiva, josta hostellin vastaanottomies ystavallisesti informoi tuskaisia matkailijoita silloin keskiyon aikaan. Mutta mikas siina kierrellessa ja kavellessa vanhoja kauniita taloja katselemassa. Ja olipahan aikaa istua puistossa tayttelemassa postikortteja omituisilla kiemuroilla ja kirjaimilla. Ainiin, meinasi unohtua: "Oon ma juonut viinii Wienissa..." (keskiviikkoiltana). Oli kylla aika kylmaa eika niin hetelmaista ja makiaa, mutta tehtava taytetty.

Wienista matka jatkui seuraavana iltana yojunalla Venetsiaan. Ja saatiinpa jo ensimmaiset tuttavuudetkin; Federico "Tättähäärä" Frostl ja Irina Gnativ. Istuttiin samassa mika-lie-hytti-vaunu-jutska-tutskassa, minka seurauksena ei ainakaan ollut tylsa matka ja saatiinpa ensimmaiseksi Venetsian-paivaksi hyvaa seuraa. Vaikka ei silla etta siela muuten olis tylsaa ollut. Tiedatte varmaan, etta ne ihanat postikorttikuvat otetaan aina vaan parhaista paikoista? No, Venetsiassa joka ikinen paikka oli kun suoraan niista kuvista. Jopa vanhoilla kamasilla pikkutakapajulakujilla oli oma viehatyksensa!

Eli siis, Federico on kotoisin Argentiinasta ja tullut muutamaksi kuukaudeksi johonkin ihme opiskelijavaihtoon Eurooppaan ja samalla sukuloimaan. Oliskohan ollut isoisa, joka on kotoisin Itavallasta. Ja nyt tama Tättähäräksi nimetty papupata paatti sitten kiertaa hiukan Eurooppaa about 10 e paivabudjetilla... Ja uskokaa tai alkaa, mutta kun tama herra saa suunsa auki, siita ei tuu loppua. Mutta saatiinpa ainakin pari pienta vip-konserttia soitettuna instrumentilla nimelta charango (google.com, nyt ei selitella).

Irina taas on kotoisin Ukrainasta, mutta tyoskentelee kesan loppuun asti Itavallan Linzissa lapsukaisia hoitelemassa ja halusi samalla kayda paivamatkalla Venetsiassa, kun kerran loysi mahdollisuuden. Ja saatiinpa tietaa, miten Ukrainasta paasee junalla muualle Eurooppaan: nostamalla jokainen vaunu yksitellen raiteelta toiselle. Irinan kertoman mukaan juna siis pysahtyi yhtakkisesti ja vaunuja alettiin vain nostelemaan jollain ihmenosturilla matkustajien ollessa viela kyydissa, silla vaunujen alle piti vaihtaa toiset "renkaat" ratojen ollessa erilaiset Ukrainassa ja muualla Euroopassa. Parasta tassa kaikessa oli, ettei matkustajia edes informoitu asiasta. Eli Ukrainaan matkaajille tiedoksi - EI KORKEANPAIKANKAMMOISILLE!

Venetsiassa kaksin patikoidessamme saimme vielapa toisen komean aaninaytteen. Tapahtumien kulku sivullisten silmin oli seuraava: Nainen polkee pyoralla rauhallista katua pitkin, kunnes suunnilleen 10-kesainen italialaispoika tormaa tahan potkulaudallaan niin, etta nainen kaatuu. Pojan pahaksi onneksi myos naapurintati sattuu olemaan ulkona ulkoiluttamassa ah-niin-hyvatapaista koiraansa. Tasta seuraa kovaa ja korkealta se kuuluisa Mamma mia! -huudahdus, joita nakee niissa vanhoissa mustavalkoisissa italialaiselokuvissa. Ja rauhallisten reilaajien kavellessa rikospaikan ohitse ja tadin saarnatessa poikaraukalle allekirjottaneiden suunnalta kuuluu epamaaraisia tukahdutettuja nauruntyrskahdyksia. "Voi aiteja tottelemattomain" Oiva Paloheimoa lainatakseni (google.com).

Nyt kuitenkin siis Roomassa Hostel Fiesta Terracessa, joka sijaitsee intialais-/kiinalaiskorttelissa ja jossa on pelottavan ystavallinen respamies (meinasi melkein halata kirjoittajaa, jaiks!). Yo per henkilo maksaa 30 e, joten yksi yo taala ja kaksi seuraavaa Pensione Giamaicassa rautatieaseman toisella puolella (2 yota 25 e). Paikka kun on jo latinaa lukeneella tuttu Kauhajoen lukion Rooman-matkalta, niin paatimmepa kayda sieltakin kyselemassa hieman hintoja (Hennalle ja Iidalle tiedoksi: mummo ja koira molemmat tallella, mutta naapurikahvilasta ei ainakaan tana iltana loytynyt sita ihanaa vanhaa elokuvatahtea...).

Huomenna siis suuntana Colosseum ym turistirysat ja ylihuomenna Vatikaanivaltion museon kilometrikaytavat + sveitsilaiskaartilaiset (GOOGLE.COM, uskokaa jo!). Taalt matka jatkuu viela Pisan ja Ranskan Rivieran kautta Marseillen lapi Pariisiin ja ehka maybe kanske mahdollisesti Amsterdamiin jos budjetti ja aikataulu vilkuttavat vihreaa valoa.

Ciao! Made by iikku (Tuuli meni nukkumaan eika kerinnyt lahettamaan terkkuja, joten koittakaa kestaa).

PS Tiesitteko muuten, etta jokaikinen brittimies joko jonglooraa tai lukee kirjoja paivat paaksytysten? Nimittain tutkittu on!

PPS Piti kertoman, etta myos Venetsiassa ostaan olla ystavallisia. Ei meinattu millaan loytaa campingia, mutta onneksi joka kerta tuli sopivasti vastaan joku kiva pieni papparainen tai mummurainen, jotka huusi ja huitoi jo kaukaa, etta "Camping Jolly" ennenkuin ehti edes suutaan avata kysyakseen neuvo. Piti vain nayttaa vahan eksyneelta ja that's it!

PPPS Tuulilta viela myohaset terkut, kun naa kaks viimmesinta PS:saa tuli viela myohemmin illalla. Ja Sarrille ja Tonpalle mahtavat matkat+ Monikalle tieroksi etta pitsaa on syoty ehka jo vahan liikaakin ja molemmat on hiukan palanu :)